Jyväskyläläisen Marko Jäntin kuksaverstaalla kaikki lähtee liikkeelle järeästä visakoivutukista.
”Tukin halkaisijan pitää olla minimissään 25 senttiä. Siihen ei vielä ensiharvennusvisa riitä”, Jäntti sanoo.
Jyväskylän Vaajakoskella työskentelevän Jäntin mukaan riittävän paksuksi kasvanutta visakoivua on löytynyt Keski-Suomesta hyvin kuksien tekoon. Visakoivu on erikoispuulaji, jonka puuainekseen muodostuu mutaation vuoksi näyttäviä kuvioita.
Kuksakuppien valmistuksessa visakoivutukista sahataan aluksi vannesahalla hieman päälle seitsemän senttiä paksuja kiekkoja. Kiekkoon piirretään kuksan aihio, joka sahataan irti pienemmällä vannesahalla.
Sitten kuppia porataan ja se keitetään.
”Kuksa-aihiot keitetään suolavedessä. Se hävittää puusta pintajännityksen, mikä lisää kuksan kestävyyttä”, Jäntti kertoo.
”Kahta samanlaista ei tule”
Jäntti laittaa suolakeitinveteen kahvia sekaan: se läpivärjää kuksan pinnan tummemmaksi. Visakoivun puuaineksen vaihtelevat kuviot takaavat sen, että jokainen kuksakuppi on erilainen.
”Kahta samanlaista kuksaa ei tule.”
Keittämisen ja kuivatuksen jälkeen kuksan pinnat hiotaan. Loppusilauksessa pintaan laitetaan unikkoöljyä, joka kovettuu puun syihin ja lisää kupin kestävyyttä.
Kahvin rasva on kuksan terva
Jäntti aloitti kuksien valmistuksen alun perin työkokeilun kautta. Kolmen kuukauden kokeilu on nyt venähtänyt kahdeksan vuoden uraksi kuksantekijänä Pahkataide-yrityksessä. Yrityksessä työskentelee myös hänen poikansa Tino Jäntti.
Marko Jäntti korostaa, että kuksan kestävässä käytössä olennaisinta on käyttöönoton alkuvaihe. Kuksasta juotavan kahvin sisältämä rasva muodostaa kupin sisäpintaan puuta suojaavan kalvon.
Rasva toimii siis kuksassa kuten terva puuveneessä.
”Ennen kuin rasvapinttymää on kertynyt, kuksan voi alkuvaiheessa halkaista alkoholilla”, Jäntti kertoo.
Kuksasta pitää siis aluksi juoda useamman kerran kahvia. Vettä hylkivän rasvakalvon muodostumista jouduttaa, jos keittää suodatinkahvit ja hieroo kuksan sisäpintaa märillä ja lämpimillä kahvinporoilla. Kun kuksan sisäpintaan on muodostunut puuta suojaava kahvirasvapinttymä, voi kuksasta jo juoda vaikka konjakkia.
Jäntti sanoo, ettei kuksaa kannata käytön jälkeen huuhdella saati pestä pesuaineilla. Retkitulilla nautitun kahvin jälkeen kuksa vain reppuun tai housunvyöhön roikkumaan.
Koriste hirvensarvesta
Kuksat ovat perinteisesti olleet puiden pahkoista valmistettuja pahkakuppeja. Koivunpahkoja on Jäntin mukaan kuitenkin niin vaikea saada, ettei niiden varaan voi perustaa laajempaa tuotantoa.
Visakoivu on tavallisesti rauduskoivun muunnos. Koivunpahkan ja visakoivun puuaines muistuttavat osin toisiaan.
”Visakoivurungosta tehdessä puuaineksen hävikki jää kuksanvalmistuksessa pienemmäksi.”
Koivunpahkoista tehtävien kuksien valmistusta on hankaloittanut viime aikoina myös se, että pahkojen tuonti itärajan takaa hiipui viimeistään Venäjän hyökkäyssotaan.
Jäntti myy kuksansa pääasiassa retkeilykauppoihin, pohjoisen matkamuistomyymälöihin tai liikelahjoiksi. Ulkomaille matkaa etenkin kuksamallia, jossa on hirvensarvesta tehty näyttävä koristeosa kahvassa.
”Luuversioita menee varsinkin Japaniin ja Saksaan.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
