Juurikäävän lahottaman lehtokuusikon uudistamisessa vaihtoehdot ovat vähissä. Kun kuusen viljely ei enää onnistu, paikalle voi istuttaa koivua tai olla rohkea ja kokeilla tammea.

Rehevät lehdot ja lämpimät ravinteikkaat rinnepellot ovat omiaan tammelle. Maapohjan suhteen se ei ole ronkeli vaan muista puulajeista poiketen kasvattaa juurensa jopa jäykkään savimaahan. Ainoastaan turvemaat ja turvemaista raivatut pellot kannattaa unohtaa.

Varmin valinta tammi on Etelä-Suomen kasvillisuusvyöhykkeellä. Etelässä huolella hoidetusta tammimetsästä korjataan ensimmäiset tukit jo noin 60-vuotiaana, mutta kasvu on hyvää vielä pitkälti sadan ikävuoden jälkeenkin. Keski-Suomessa lämpimän pienilmaston rooli korostuu. Pohjoisemmaksi mennessä pakkashalkeamien riski kasvaa turhan suureksi.

Hirvien oleskelupaikoilla havupuuvaltaisilla alueilla tammea ei pelasta kuin panssariaita. Myös metsäkauriit tykkäävät merkitä reviiriään hankaamalla sarviaan sileään tammen runkoon.

Paras paikka tammimetsälle on asutuksen lähellä, jossa sitä voi vaivatta käydä hoitamassa. Tammi on työläs kasvattaa eikä sitä vaativuutensa vuoksi kannatta istuttaa kovin suurta alaa.

”Tammen kasvatus on pitkälti puutarhametsänhoitoa. Siellä kävellään sekatöörien kanssa, seurataan kasvua ja hoidetaan yksittäisiä puita”, selventää erikoispuulajien kasvatukseen vihkiytynyt lehtori Heikki Kiuru Hyria koulutus Oy:stä.

Terhoista metsä

Tammen taimia kannattaa kysellä taimitarhoilta hyvissä ajoin, sillä niitä voi olla vaikea saada. Taimia hankkiessa on varmistettava niiden alkuperä. Tammenterhojen tulee olla kerätty metsästä, jossa on laaja perintöaines.

Sama koskee myös itse maanomistajan luvalla kerättyjä terhoja. Metsää ei parane perustaa vain yhden pihatammen jälkeläisistä.

Tammea istutetaan noin 1 600–2 000 tainta hehtaarille. Pelloilla maa muokataan äestäen. Veden vaivaamilla savipelloilla on hyvä tehdä matalat sarkaojat. Näin varmistetaan, ettei seisova vesi vaaranna tainten kasvuun lähtöä. Lehtomailla taimet isketään muokkaamattomaan maahan.

Tammimetsä voidaan perustaa myös terhoista kylvämällä. Terhot kylvetään metrin välein noin viiden sentin syvyyteen mielellään avoimelle pellolle. Suojaisammassa paikassa riskinä ovat oravat ja närhet.

Kun taimet saadaan kasvuun, ne selviävät yllättävän hyvin, vaikka niitä kurittaisi halla tai rusakot.

Runko varjossa, latva vapaana

Tammimetsän alle kasvatetaan lehtipuista alempi latvuskerros. Etenkin alkuvaiheessa tammimetsän tulisi olla mahdollisimman tiheä. Luontaisesti syntyvät lehtipuut edistävät oksien karsiutumista, parantavat maaperää ja ehkäisevät vesioksia. Samalla on huolehdittava, ettei kilpaileva puusto ahdista tammen latvaa.

Alikasvoskuuset kaadetaan armotta maahan, sillä ne heikentävät maan ravinne- ja vesitaloutta ja altistavat tammen nahakkasienille sekä lisäävät pakkasvaurioiden riskiä.

Kasvatuksessa tavoitteena on laadukas oksaton puusepän puu. Laatu varmistetaan pystykarsinnalla, joka aloitetaan taimen ollessa noin kolmimetrinen ja jatketaan, kunnes oksatonta puuta on noin 5–6 metriä. Kilpailevat latvat ja haarat sahataan pois. Paras tahti on usein ja vähän kerrallaan. Vihreän latvuksen osuuden on oltava puolet rungon pituudesta. Otollisin aika karsinnalle on loppukesästä sekä vuoden vaihteen jälkeen talvella.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 5/2019.

• Lisää erikoispuista: Visakoivu, terveleppä ja kontortamänty

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.