Kapuamme moottorikelkkauraa pitkin Ahvenusvuoren kiperää rinnettä Jyväskylän Korpilahdella. Veteraanimetsänomistaja Juhani Ahvenuksen jalka on kevyt, mutta mieli raskas, kun laella avautuu toistakymmentä hehtaaria totaalisesti runneltua nuorta metsää.
Se, mikä voisi olla laadukasta ja kasvuisaa taimikkoa, on runneltuja mäntyjä, aukkopaikkoja ja karussa maassa kituuttavia kuusentarreja.
”Meidän maillamme vahingot voi laskea kymmenissä tuhansissa euroissa”, Ahvenus sanoo. Nykyisin metsät omistaa hänen poikansa Jari Ahvenus.
Tekijät eivät ole peitelleet jälkiään. Keväthanki on kauttaaltaan hirven jälkien ja Ahvenuksen moottorikelkan kulku-urien kirjailema. Paha vain, ettei kelkalla ja megafonilla pelottelu tepsi sarvipäihin.
Tilanteen toivottomuuden totesi myös Metsäkeskuksen metsäneuvoja Pekka Nieminen viisi vuotta sitten. Näin hän kirjoitti tarkastusraporttiinsa:
”…ylisuuri hirvikanta vaikeuttaa suuresti tai tekee mahdottomaksi metsän uudistamisen ja taimikon aikaansaamisen. Tilojen alueella tarkastamani taimikot on tuhottu perusteellisesti. Hirvikannan pienentäminen on metsätalouden harjoittamisen mahdollistamiseksi ainoa ratkaisu.”
Talvehtivia hirviä paljon
Vetoomukset hirvikannan pienentämiseksi eivät Ahvenuksen mukaan ole tuottaneet tulosta. Hänen laskelmiensa mukaan alueella on tänä talvena oleillut noin 27 hirveä tuhannella hehtaarilla.
”Tuhot alkoivat lisääntyä voimakkaasti kahdeksan vuotta sitten, koska täällä hirviä ei juuri ammuta. Etelä-Korpilahden Jahti Ry:n jahtivoudit haluavat runsasta hirvikantaa, koska he harjoittavat täällä hirvikoiriaan.”
Etelä-Korpilahden Jahdin pitkäaikainen puheenjohtaja Pertti Anttila kiistää Ahvenuksen epäilyt hirvien tietoisesta säästämisestä. Hänen mukaansa seura on kaatanut noin puolet ampumistaan hirvistä Ahvenuskylän lähitienoilta. Seura käytti viime syksynä kaikki kaatolupansa.
”Viime syksynä ampumistamme 15 hirvestä seitsemän kaadettiin Ahvenuskylän lähitienoilta ja jahtipäivistä lähes puolet käytettiin samalla alueella. Ongelmana on, että lähitienoilla on paljon talvehtivia hirviä ja niitä tulee jahdin päättymisen aikoihin vielä lisää”, Anttila sanoo.
Hän korostaa, että seuran on ehdittävä metsästää myös muilla vuokraamillaan alueilla, koska niilläkin metsänomistajat toivovat hirvien vähentämistä.
Hirvenpyynnin tammikuinen jatkoaika on tarkoitettu Ahvenusvuoren kaltaisten ongelma-alueiden hirvikantojen karsimiseen.
Tammikuussa alueelta ei kuitenkaan ammuttu hirviä, vaikka se olisi tuhojen torjumiseksi ollut mahdollista. Anttilan mukaan vanhenevasta metsästäjäjoukosta ei löydy innokkaita lähtijöitä tarpomaan syvään lumeen.
Anttila kertoo, että Etelä-Korpilahden Jahti tarjoutui taannoin levittämään hirvikarkotetta alueelle. Se ei hänen mukaansa kuitenkaan sopinut Juhani Ahvenukselle.
Metsästäjät päättävät kaatoluvista
Helpotusta ei ole luvassa lähivuosinakaan, sillä maaliskuussa kokoustanut Keski-Suomen alueellinen riistaneuvosto päätti nostaa hirvikantatavoitteita. Päätöksen muotoilu paljastaa hirvipolitiikan kummallisuuden.
”Keski-Suomen alueellinen riistaneuvosto kuuli alueellisia sidosryhmiä ja päätti hirvieläinkantojen hoitotavoitteista hirvitalousalueilla vuosille 2024–2026. Tavoitteita nostettiin hieman odotettavissa olevaan suurpetokantojen kasvuun varautumiseksi. Tavoitteet edellyttävät hirvikannan hienoista pienentämistä.”
Kantatavoitetta siis nostettiin, vaikka piti pienentää eikä edellistäkään kantatavoitetta ole Luonnonvarakeskuksen mukaan saavutettu yhdelläkään Keski-Suomen hirvitalousalueella.
Lisäksi alueellisen riistaneuvoston pyrkimyksenä on lisätä vasoja tuottavien hirvinaaraiden osuutta, vaikka Keski-Suomessa on viitteitä hirvikannan kääntymisestä kasvuun. Kuluvan talven aikana Metsälehdelle on raportoitu suurista hirvilaumoista taimikoissa muun muassa Uuraisten ja Viitasaaren alueilta.
Jos maanomistajat saisivat päättää kaatoluvista, tavoitteena olisi oletettavasti metsätuhojen minimointi. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska alueellisissa riistaneuvostoissa maanomistajat on pienennetty sidosryhmän rooliin. Näin siitä huolimatta, että metsästysoikeus ja siitä määrääminen kuuluvat lain mukaan maanomistajille.
”Oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu alueen omistajalle, jollei jäljempänä muuta säädetä”, todetaan metsästyslain kuudennessa pykälässä.
Päätös hyväksyttiin Keski-Suomen alueellisessa riistaneuvostossa äänin 6–3. Kuusi jaa-ääntä tuli neuvostoon alueen riistanhoitoyhdistyksistä valituilta edustajilta, siis metsästäjiltä. Kolme sidosryhmien edustajaa vastusti päätöstä. Metsäkeskuksen edustaja ei päässyt kokoukseen.
Sidosryhmillä ei ole sananvaltaa
Alueellisissa riistaneuvostoissa on neljä sidosryhmien edustajaa. Keski-Suomessa he edustavat maanomistajia, Metsäkeskusta, ely-keskusta ja Keski-Suomen liittoa. Sidosryhmiä kuullaan, mutta päätökset tehdään metsästäjien enemmistön äänin.
Keski-Suomessa kaikki sidosryhmien edustajatkin harrastavat Metsälehden tietojen mukaan hirven metsästystä. Keski-Suomen metsänomistajien keulahahmo, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola ei kuitenkaan pidä metsästysharrastusta ongelmallisena.
”Se, että on myös metsästäjä, ei tee kenestäkään huonoa tai epäkelpoa maanomistajan edustajaa. Olen käyttänyt kysymystä, onko taimi vai hirvenliha etusijalla. Taimen pitää olla vastaus, mutta hyvä on olla myös käsitys metsästyksestä”, Tiirola sanoo.
Hän muistuttaa, että Keski-Suomessa sidosryhmien edustajat, myös maanomistajien edustaja, jättivät eriävän mielipiteensä alueellisen riistaneuvoston päätöksestä ja vaativat kantatavoitteiden alentamista.
Riistahallintolaki pitäisi arvioida
Tänä keväänä alueelliset riistaneuvostot päättivät kolmen seuraavan vuoden hirvikantatavoitteista. Seitsemässä yhteensä viidestätoista alueellisesta riistaneuvostosta riistanhoitoyhdistysten edustajat jyräsivät enemmistöllään maanomistajien näkemykset hirvikannan säätelystä.
Tiirolan mukaan tämä osoittaa, että riistahallintolaki pitäisi evaluoida eli arvioida uudelleen, koska metsästysoikeuden omistavien maanomistajien näkökanta tulee sivuutettua. MTK:n edustajat ovat lähestyneet asiassa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahia.
Ihan helppoa riistahallintolain evaluoinnin eteenpäin vieminen ei ole. Sitä ei esimerkiksi MTK:n pyrkimyksestä huolimatta nostettu nykyisen hallituksen ohjelmaan.
”Mielestäni kolmen vuoden välein tehtävä hirvitalousalueittainen hirvikantatavoitteen asetanta pitäisi irrottaa alueellisten riistaneuvostojen päätösvallasta. Siinä on paha valuvika, kun maanomistajat ja sidosryhmät voidaan ohittaa riistanhoitoyhdistysten edustajien äänten enemmistöllä”, Tiirola sanoo.
Pari vuotta sitten joukko pohjoiskarjalaisia metsänomistajia kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle riistahallinnon hirvitoimista, tosin laihoin tuloksin.
Kommentti | Koukistuuko liipaisinsormi?
Hirvikannan säätelyssä ratkaisevaa on epävirallinen taso, jolla määritetään, paljonko kaatoluvista käytetään.
Tämä kävi ilmi viimeistään koronasyksynä 2021, kun Keski-Suomen hirvipomot, alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Leo Houhala ja varapuheenjohtaja Reijo Vesterinen vetosivat metsästäjiin hirvikantojen säästämisen puolesta kiertokirjeellään, joka julkaistiin maakunnan päälehti Keskisuomalaisessa ja monissa paikallislehdissä.
Kiertokirjeen viesti oli: ”tänä syksynä metsästäjiltä vaaditaan erityistä malttia”.
Houhalan ja Vesterisen kirjelmä raivostutti maakunnan puuntuottajia, mutta osoitti, kenen käsissä hirvipolitiikan toimeenpano todellisuudessa on.
MIKKO RIIKILÄ
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
